Miten ja missä vauva nukkuu

FullSizeRender-108.jpg

Sisustan pikkuhiljaa vauvan huonetta. Yleensä tämä varmaan tehdään ennen vauvan syntymää eikä kahdeksan kuukautta sen jälkeen. Me palasimme Englannista vanhaan Helsingin kotiimme kolme kuukautta sitten, ja sittemmin muuta järjestelyä on ollut niin paljon, että vauvan tuleva huone on jäänyt puolivahingossa telkkarihuoneeksi ja romuvarastoksi. Viime viikolla televisio muutti olohuoneeseen ja romutkin on raivattu. Vauvan piti alkuperäisen suunnitelman mukaan muuttaa tässä vaiheessa omaan huoneeseensa, mutta nyt asia ei tunnu ollenkaan ajankohtaiselta.

Kuopus on ollut melko hyvä nukkuja koko elämänsä ajan. Ensimmäiset kuukaudet ajattelin, että tämä tyyppi on lapsistamme kaikkein helpoin opettaa nukkumaan täysiä öitä melko aikaisin, ja säännöstelinkin yösyöttöjä jo muutama kuukausi sitten. Toisinaan vauva on nukkunut pitkiä aikoja heräten vain kerran tai kaksi syömään ja yhdessä vaiheessa ensimmäinen syöttö oli vasta neljän-viiden aikoihin, jolloin vauvalla tuntui olevan ihan oikeasti nälkä. Välillä yöt kuitenkin repsahtavat jatkuvaan tissittelyyn ja kukkumiseen.

Jotenkin tuntuu, että hyvä äiti olisi jo tehokkaasti rauhoittanut tämän yöelämän. Totta kai on hetkiä, jolloin toivon, että vauva jo nukkuisi yöt heräämättä ennen aamua, vaikka harmaata väsymysmössöä ei olekaan ehtinyt kertyä ympärille. Silti meillä vaan heräillään milloin sattuu ja annetaan vauvan pitää omaa maitobaariaan pitkin yötä.

Kaksi asiaa on estänyt vauvan määrätietoisen nukuttamisen ja yösyöttöjen lopettamisen. Ensinnäkin kärsin itse pahoista uniongelmista, ja nukahtamisen opettaminen keskellä yötä tuhoaisi vähäisetkin yöuneni. Kun vauva herää, saatan pystyä jatkamaan uniani, jos otan hänet viereeni ja annan tissin suuhun. Sen sijaan, jos annan vauvan hakea itse unta, äännellä, vaikertaa tai huutaa sängyssään, sylissä tai missä tahansa, herään minuutissa niin täysin, etten välttämättä saa unta tunteihin. Kerran nukutin vauvaa yhdeltä yöllä, enkä nukkunut samana yönä enää itse ollenkaan.

Viime yönä, kun vauva heräili ja tuhisi kainalossani, tajusin lopulta myös, etten haluaisi hänen nukkuvan vielä missään muualla. Kuopuksen kanssa kaikki hetket tuntuvat olevan haikeudesta painavia: meillä on tässä viimeistä kertaa tämä pieni. Perhepedissä nukkumisesta ja yösyöttöjen jatkamisesta ei ole myöskään muodostunut mitään vakavaa uniassosiaatio-ongelmaa, kuten toisen lapsen kanssa, joka heräsi pitkään syömään tunnin välein eikä tuntunut saavan yöllä ollenkaan itse unta, vaikka iltaisin nukahtikin omaan sänkyynsä.

Asiat ovat siis oikeastaan aika hyvin. Englannissa vauvan täydet yöunet mainittiin usein asiana, josta äidit ottavat paineita kuuden kuukauden täysimetyksen tapaan. Toisaalta Englannissa ja myös Suomessa monet äidit tuntuvat pitävän perhepetiä ainoana oikeana valintana, ja korostavat lapsentahtista etenemistä yöunissa ja imetyksessä. Kumpikin äärilaita tuntuu meille väärältä. En ajattele, että vauvalle olisi erityisesti haittaa, jos hänet opetettaisiin nukkumaan, mutta vierekkäisissä sängyissä tai välillä samassa sängyssä nukkuminen tuntuu meille oikealta valinnalta ja tavalta antaa vauvalle läheisyyttä. Välillä imetystahti yöllä tiivistyy liikaa, ja silloin annan pystyessäni vauvan nukahtaa rauhoittelemalla vieressä. Ongelma korjaantuu yleensä hyvin nopeasti: vauva itkee yhden kerran nukahtaessaan vähän pidemmin, mutta jo seuraavalla kerralla herätessään nukahtaa itsekseen rauhallisena, jollei ole nälkäinen. Samanlaista vaihtelua on kai kaikkien vauvojen unissa esimerkiksi flunssan tai hampaiden takia.

Silti mietin, pitäisikö vauva vain kylmästi siirtää sänkyynsä ja surra siirtyminen pois. Pilaanko hänen unensa nyt loppuelämäksi tällä venkoilulla? Tai vienkö vauvan turvallisuuden tunteen, kun en aina nukuta häntä vieressä ja rinnalla? Yösyöttöjen täydellinen lopettaminen ei meillä varmasti olisi kyllä mahdollista siksikään, että vauva on pieni, syö yrityksistä huolimatta tosi huonosti kiinteitä ja tuntuu oikeasti tarvitsevan maitoa viimeistään aamuyöstä.

Joka tapauksessa vauvan huoneessa on siis tällä hetkellä keskeneräinen sisustus ja  vierassänkynä toimiva vuodesohva. Pinnasänky pysyy vielä vanhempien makkarissa ja lelut ovat olohuoneessa, eihän vauva niillä huoneessaan leiki kuitenkaan. Toki huonetta käyttää yksi jos toinenkin lukemiseen tai rauhalliseen työskentelyyn. Ehkä vauvan huoneeseen pitäisi pinnasängyn sijasta siirtää makuuhuoneen pieni klaffipiironki työpöydäksi, ja alkaa puhua työhuoneesta.

Sisustuskuvia tästä monitoimihuoneesta, kunhan ehdin vähän vielä siirrellä tavaroita, ripustella, silittää, maalata ja ommella. Yksi nukkumisasia on nimittäin viime viikoina sujunut oppikirjan mukaisesti, nimittäin päiväunet. Nyt kahdeksankuinen vuva nukkuu yhdet pitkät ja yhdet lyhyemmät päikkärit melko kellontarkasti, ja sehän tarkoittaa, että minä saatan oikeasti ehtiä sisustaa huoneen — tai lukea enemmän kirjoja, kirjoittaa blogiin, opiskella, vaikka siivota rauhassa, melkein ihan mikä vaan rauhassa tekeminen kelpaa, samoin kuin säännöllisten päikkäreiden ansiosta hyväntuulinen ja pirteä vauvakaveri loppupäiväksi.

Mainokset

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

w

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s